Anton Pavlovich Tšehov (1860–1904) on venäläinen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti lyhytkertomuksistaan. Hänen teoksensa ‚Kolme kertomusta‘ sisältää kolme huolellisesti kirjoitettua novellia, joissa Tšehov käsittelee ihmisen psykologisia syvyyksiä ja elämän pettymyksiä. Kertomuksissa on vahva havaintotaito, ja ne vievät lukijan syvälle arkisten tilanteiden taustalla piileviin tunteisiin. Kirjailijan tyyli on minimalistinen ja vivahteikas; hän käyttää lyhyitä, mutta voimakkaita lauseita, jotka herättävät eloon henkilöhahmojen sisäiset konfliktit. Tšehovin teokset sijoittuvat 19. vuosisadan Venäjän sosiaaliseen kontekstiin, jolloin yhteiskunnalliset muutokset olivat voimakkaita ja otteet aristokraattisesta elämäntavasta alkoivat murentua. Chekhov itse oli lääkäri, ja hänen kokemuksensa ihmisten kanssa antoivat syvällistä ymmärrystä ihmisluonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Hänen aikansa katsoi arvostavan hänen kykyään kuvata ihmisten arkea ja kärsimyksiä unohtamatta huumoria. Tämä teos, kuten monet muutkin Tšehovin kertomukset, heijastavat hänen elämänfilosofiaansa – hän näki elämässä sekä kauneuden että surumielisyyden elementit. ‚Kolme kertomusta‘ on suositeltava teos kaikille, jotka arvostavat syvällistä luonteenkehitystä ja taidetta välittää ihmisen tunteita. Kertomusten voima on niiden kyvyssä herättää lukijassa myötätuntoa ja ymmärrystä aikaa ja paikkaa suuremmista teemoista, kuten rakkaudesta, menetyksestä ja elämän merkityksestä. Tšehovin kertomukset avautuvat useilla tavoilla, ja ne tarjoavat lukijalle tilaisuuden pohtia omaa elämäänsä ja sen nyansseja.